Syöminen on kivaa!

Moikka! Taas näitä iänikuisia ruokajuttuja kuvineen... Mutkun musta ne on vaan niin kivoja! Kesällä on parasta se, kun saa tuoreita - tosin hemmetin kalliita - marjoja, niin paljon kun jaksaa syödä. Ostin Prisman tuoretorilta siis kotimaista manskua ja hollantilaista pensasmustikkia, jotka nautin eri kerroilla kera kermavaahdon ja cashewpähkinöiden, viinirypäleiden sekä kookosmaidon.

Viime viikolla piti taas keksiä iltaruokapöytään jotain suht helppoa, joten napattiin kaupasta mukaan broiskua, jonka marinoin kevyesti maustetussa oliiviöljyssä ja nakkasin uuniin vihannesten kanssa. Mukana neljä pottua, kolmisen punasipulia ja kesäkurppanaa, nämä marinoin myös samassa liemessä, kuin linnun. Hyvää oli, mutta tartteeko sitä nyt tässä erikseen enää sanoa... Raastoin miehelle vielä kesistä ja porkkanaa lautasen reunalle piristämään annosta. 

Ja joukon vimppana aamupalaa sunnuntailta, pari paistettua kanista, pari slaissia halloumia ja tomskua vähän raikkautta tuomassa. Pikku pekonisuu jäi kaipaamaan ainoastaan sitä itseään näiden kaveriksi, muutoin annos upposi mainiosti. Viime kauppakäynnillä pekonin ostamisesta oli puhe, mutta sillä ei ennenkään ole pitkälle pötkitty.

Huomenna tiistaina suuntana on ihana kesähuvilamme, joten en varmaan postaile "livenä" hetkeen, mutta jotain pientä kyllä energiatohinoissani tänne ajastin. Ihanaa, luvassa veneilyä, (kuulemma) hellettä, rauhallista oleilua, auringonottoa kiirettömästi ekan kerran tänä kesänä, ja niin paljon kaikkea muutakin mukavaa! Viiden viikon kesäloma, here I come! ♥

Greek salad

Iki-ihana kesäsuosikki salaattipuolella on kreikkalainen salaatti, jota ei jostain syystä ollut tullut tehtyä tosi pitkään aikaan. Epäilen syyksi viime kesän Kreetan reissua, jonka jälkeen pimahdimme hetkeksi kreikkalaisen keittiön antimiin...

Vaikka kaikki sen jo tietävätkin, kerrataan muistin virkistämiseksi: tarvitset siis salaattia, (halutessasi kurkkua), tomaattia, fetaa, punasipulia, mustia oliiveja ja mausteeksi mustapippuria. Sitten paloiksi vaan, niin että veitsi viuhuu ja hyvä kun salaatti kerkeää lautasta edes koskettaa, ennen katoamistaan parempiin suihin! Loistolisuke grilliherkkujen kaveriksi muuten.

Uunilätty kesäkurpitsasta

Koklasin viime perjantaina uutta lisuketta keittiön puolella, inspiksen hain kiireessä Karppaus.fi-sivuston resepteistä. Homma oli kaikessa helppoudessaan niinkin yksinkertainen, kuin: raasta kaksi kesäkurpitsaa silpuksi raastimella, lisää haluamasi määrä juustoraastetta, sekä kolme munaa ja mausta makusi mukaan.

Mä heitin juustoraastetta mukaan aika reilusti, jotta massan saisi levittymään nätisti pellille. Kurppana kun tuppaa olemaan aika vetistä... Sitten vaan pellillä lepäävä lätty uuniin, puolisen tuntia 200 asteessa riittänee, tai sitten voi tarkkailla pinnan väriä halutessaan. Lätty oli loistolisä uunikanalle ja salsa-jugurttikastikkeelle.

Mmm, pie...

Käytin koko eilisen illan nyhräämällä korutilauksia ja havahduin joskus puol kasin maissa siihen, että tarttis tehrä varmaan jotain ruokaa, ennen kuin nälkäinen mies saapuu kotiin greeniltä. Kotoota löytyy nykyään aina tietyt perusainekset, joista saa nälkähätätilanteessa loihdittua herkullista apua masun kurnintaan, joten eikun hommiin!

Seurailin löyhästi tätä reseptiä, joskin laitoin tällä kertaa taikinaan n. 200 g juustoraastetta, vaihdoin peksut salamiin ja länttäsin mukaan aurinkokuivatun tomskun sijaan ihan normaaleja punaposkia. Uunivuoan vuorasin voitelun jälkeen pellavansiemenillä ja lisäsin niitä ja auringonkukansiemeniä itse piiraaseenkin. Tuplasin reseptin ja paistoin pierakan pikkuvuoan sijaan sellaisessa laakeassa, pyöreässä piirakkavuoassa ja voi pojat, että siitä tuli nannaa!

Ennen ajattelin aina, että jonkin ns. erikoisemman ruokavalion noudattaminen olis jotenkin kauhean vaikeeta, mutta kissanpaskat, sehän on helppoa kuin heinänteko! Tästäkään piirakasta ei todellakaan huomannut, että siinä ei ole käytetty tavallisia jauhoja, päinvastoin, se oli jopa herkumpaa kaikessa ilmavuudessaan, kuin normi vehnäjauhoon tehty pie. Pohjahan tehdään tässä tosiaan mantelijauhoon.

Voin täydestä sydämestäni suositella muitakin Monkeyfoodin näpsäköitä reseptejä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka suosivat vähähiilarista tai viljatonta ruokavaliota. Jos käyttäisin teksteissäni hymiöitä, lisäisin tähän loppuun ihan varmasti yhden sellaisen tosi leveästi hymyilevän yksilön!

Random food pics

Pikku herkkuperse täällä moro! Tää postaus on ihan turhaa höttöä, mutta annetaan olla ja kuolataan sen sijaan näitä random kuvaräpsyjä herkuista, mitä oon kuvannut viimosen kuukauden sisään ja luonnollisesti vaan jättänyt lojumaan koneelle...

Ekoissa kolmessa kuvassa närkkiosastoa: raakasuklaata, itsepaahdettuja ja suolattuja manteleita ja pähkinöitä, erään tyttöjenillan tarjoilut (alkoholiahan emme tietenkään nauttineet) ja joku perussalaatti joltain viikkarilta. Brietä, halloumia ja kanaa, sekä vihreetä ja punaista kasvimaan kasvattia. 

Top of the morning to you!

Omnomnoms, päivä ei yksinkertaisesti voi alkaa huonosti, jos sen aloittaa tällä! 

Masu oli eilisen illan jäljiltä vielä niin täynnä, että päädyin tällaseen helppoon, mutta niin herkulliseen vaihtoehtoon. Lautasella vadelmia, mustikoita, herukoita, viinirypäleitä, mangoa, cashewpähkinää, mantelia, hunajaa, kookosmaitoa- ja rouhetta. Kohta kaffea ja sitten suuntana Ikea ja Juurokangas. Huippua lauantaita muillekin!

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäisessähän yks loistavimmista jutuista on se, että ruokaa on tarjolla reilusti ja yleensä se on vielä lisäksi aivan loistavan makuistakin. Lauantaina avattiin grillikausi ystäväpariskunnan luona ja iltaakin tuli istuttua terassilla, vaikka mun optimistinen hihaton paita ja trenssi-vaatetus kostautuikin lopulta pahasti. Onneks sain lainata villasukkia ja vilttiä! 

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä, eli sunnuntaina oltiin mun vanhemmilla valmiissa pöydässä veikan ja sen likkakaverin kanssa. Ja last but not least, maanantaina istuttiin vielä anoppilan pääsiäispöydässä. Mun mielestä se paasto kannattais ehkä kuitenkin alottaa näin pääsiäisen jälkeen, eikä lopettaa siihen... Sen verta tuli herkkuja taas nautittua. 

Mun on myös tunnustettava, etten oo varmaan koskaan aikasemmin syönyt tuoretta parsaa näin keväisin. Hävettää ihan, varsinkin kun se oli niin ihanan makuista! Kananmuna ja voisula kruunasi makuelämyksen. Vuoden ekat grillimätöt ei myöskään tuottaneet pettymystä, pihvi, tomaatti, kesäkurpitsa ja sipuli ei petä koskaan. Mamman pääsiäisrahka ja kaakku olivat myös loistavia. 

Nyt pääsiäisen ollessa ohi, alankin jo odotella perjantaista Saksan reissua ja suunnitella, että mitäköhän sitä siellä söisi...

Hätäruoka väsyneelle miehelle

Mies oli tosiaan koko viikkarin kertaamassa ja valvoi putkeen sellaset kepeät 32 tuntia. Voitte kuvitella sunnuntain riemukkaat ja nälkäiset tunnelmat, kun mä en partsin laittamiselta kesäkuntoon ja siivomiseltani ollut kerennyt kauppaan. Mies ei väskänä edes ymmärtänyt toivoa mitään ruokaa, mut mä kipaisin sitten iltakävelylle Lepaan ja hain tykötarpeet pikku iltapalalle.

Keittiössä syntyi nopsaan kananrintaa ja halloumia pannilla ja viereen tomaatti-mozzarella salaattia. Alepasta oli tuore basilika loppu, joten tyydyin kuivattuun ja pippurimixiin. Maistui kuulemma loistavalta, sekä väsynyt syöjä, että kokki olivat tyytyväisiä.

Karvinen on niin oikeassa maanantaista.

Maanantai oli tänään erityisen maanantaimainen, eli siis aika kamala kaikin puolin. Mitään ihmeellistä ei tosin oo tapahtunut, mutta ei vaan oikeen käynnistynyt päivä tänään missään vaiheessa. En jaksa marista tänne aiheesta enempää, joten kerronpa tähän väliin sen, että kukkupöö-olosta huolimatta jaksoin tehdä namiruokaa illaksi, koska hyvä ruoka, parempi mieli. 

Vuorossa oli feta-basilika lihapullia ja uunikasviksia voilla höystettynä. Mausteena inaus pippuria ja rouhaisu suolaa. Kasvispuolta edustivat kesäkurpitsa, punasipuli, tomaatti, punainen paprika ja lääst bat nat liist, tuoreet herkkusienet. Idea tähän lähti Kaitaliinalta, kiitti vaan hyvästä vinkistä!

Suurena himotuksena on viime aikoina olleet tuoreet yrtit, lemppareihin lukeutuu muun muassa basilika - joka maustoi kasvikset tänään - ja persilja, eli tuttavallisemmin pyllyheinä. Saatoin joskus ekoilla kerroilla anoppilassa kutsua persiljaa tällä tuttavallisemmalla termillä... Onneks sielläkin omataan hyvä huumori, hehe. Nyt käperryn sohvalle miehen viekkuun, katson hetken Officea ja leikin, että huomenna alkaa kesäloma, tai että on vähintäänkin perjantai.

Mmm, raakasuklaata...

Sain taas eilen jostain päähäni idean, joka piti mun tyyliin sit toteuttaa tietty hetinyt. Arvaatte jo varmaan mistä on kyse... No raakasuklaasta of koos! Kaikki mitä rakastin-blogin monilahjakkuus Eevahan pitää myös ruokablogia, josta bongasin googlen avulla sen yksinkertaisen reseptin, mitä noudatin.

Aloitin neljällä komponentilla, eli kookosöljyllä, tummalla kaakaojauheella, hunajalla sekä "sattumilla", jotka tässä tapauksessa koostuivat mantelirouheesta, cashew-päfkinistä, parista kuivatusta aprikoosista ja muutamasta rusinasta. Hain ekaan kokeiluun tarkoituksella makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta, koska olin kuullut isoilta pojilta varoituksia siitä, miten kauheeta, kitkeränmakuista mössöä raakasuklaa voi olla. No eipä vaan muuten ollut mun suklaa sellasta! Omakehu haisee, heh...

Ihan enste laitoin kookosöljyn (n. 1 dl) vesihauteeseen sulamaan, mutten antanut sen kuumeta liikaa, jotta ravintoaineet säilyisivät. Kun öljy oli muuttunut kiinteästä sulaksi, otin sen pois hauteesta ja lisäsin joukkoon 4 ruokalusikallista kaakaota, jauheena siis. Sillä välin olin rouhinut sattumat puukolla sopivaksi muruksi. 

Kaakaojauheen perään kulhoon päätyi sattumarouhe ja juoksevaa hunajaa sellainen pari ruokalusikallista. Sit vaan sekoitin mössön ja valutin sen paremman puutteessa ääriruman tupperware-kipon pohjalle. Miten sattukin, että myytiin kolme kappaletta niitä Ikean muovisia jääpalamuotteja just viime lauantaina kirpulla pois, kun ei ollut tarvetta niille... Aaargh, ja nyt joudun käydä hakemassa uudet sit itse Ikeasta, jotta saadaan vastaisuudessa aikaan vähän esteettisemmän näköisiä konvehteja. Kippo lykätään joka tapauksessa sit pakkaseen noin puoleksi timmaa ja sillä välin voi jännittää, että tuliko siitä nyt sitten hyvää vai nou...

En pidä teitä jännityksessä sen kauempaa; hyvää tuli! Jopa niin hyvää, että mieskin halusi lähteä jääpalamuottiostoksille kanssani, vaikka suhtautui aluksi hyvin skeptisesti mun hypettämiseen. Ks. aikaisempi viittaus kitkerästä suklaasta ja isoista pojista.

Lopputulemana siis se, että meillä vaihtuu varmaan Lidlin ja Maraboun suklaatit pitkälti ihan omatekemään, koska tätä saa sattumia varioimalla ihan minkämakuisena tahansa. Makeutta ja kaakaon määrää voi myös luonnollisesti säädellä itse, joilloin suklaasta tulee just sellaista, mistä itse pitää. Raakasulkaa säilyy parhaiten pakkasessa ja jääkaapissa, koska kookosöljy sulaa 25 asteessa, eli huoneenlämpö ei ole raakasuklaan ystävä. Mut kylmässä tää säilyykin sit kuukausia, jos siis itsehillintää löytyy...

Mulla siintää mielessä jo vaikka mitkä herkkutäytteet; sitruunan-ja appelsiininkuori, vadelma, eri pähkinät ja vaikka mitä muuta, vaan taivas on rajana! Ja miettikää miten loistava lahjaidis tää on, viedä omatekemää herkkusuklaata tuliaisiks ihmisille, joilla tuntuu nykyään kaikilla olevan jo kaikkea. "Valaa" suklaan vaan kauniisiin muotteihin, pakkaa vaikka nättiin rasiaan tai sellofaaniin ja kylkeen somalle paprulle tarina sisällöstä. Kuljetuksessa paikasta A paikkaan B tulee toki huomioida se, että suklaan lämpötila säilyy melko viileänä, tässä apuun rientää vaikkapa perinteiset kylmäkallet. Kyselkää ihmeessä, jos innostuitte itse tästä, lisäinfoa löydätte googlen lisäksi myös täältä.

Maailman kivoin tiistai

Voi mahoton! Tänään on ollut hyvä päivä, siis todella hyvä päivä. Ne on taas ne pienet asiat, mitkä painaa vaakakupissa. Vaikka se, että aamun kirpakasta kuuden miinusasteen ja vienon lumisateen siivittämästä "kevätsäästä" selvittiin sillä, että jalasta löytyi superlämpimät, lampaannahkaiset EMUt, eikä tänään tuullut yhtään niin paljon, kuin eilen esimerkiks. 

Oon mehustellut tänään myös seuraavia asioita: bestiksieni näkemistä tyttötreffeillä stadissa, maailman suloisimman pikku kummityttöni hymyä ja liikuttavaa kuolavanaa pienen poskella, vapulle osuvaa Saksan matkaa myös tietty, sit yhtä piristävää, päiväni keskeyttänyttä uutista, sekä ihan vaan yleisesti sitä, että kuinka muksaa elämä välillä - tai no oikeastaan useimmiten - on. 

Syötiin myös mun ja miehen tiimwörkin tuloksena aivan jäätävän hyvää safkaa; kukkakaali-porkkanamuusia persiljalla ja kanan rintataskuja, joissa sisällä Auraa ja päällä peksua. Voi mooses, kun oli nannaa!

Note to self: Muusiin 4 isoa porkkanaa, iso kukkakaali, voita ja Partaäijää. Mausta persiljalla. Kanaa kilon verran, viillot kylkiin ja Aura sisään. Päällystetään peksulla, jota meni n. kaksi pakettia, kiinnitä peksu hammastikulla. Uunitetaan n. tunti 200 c:ssä. Nautitaan hyvillä mielin! 

Jälkkärissä omenan lisäksi Partaäijää, hunajaa, mantelirouhetta ja kanelia. Ah ja oh. 

Salaatti ja juustot ne yhteen soppii...

Viikkarit on ihan parhaita! Saa nukkua myöhään, keittää aamiaisen jälkeen ison kupposen hyvää kaffetta ja fiilistellä iltaruoan kasaan kunnolla ajan kanssa. Viime aikoina ollaan fiilailtu salaatteja ja toki punkku kuuluu aina viikonloppuiltoihin. 

Vasemman ylänurkan salaatissa keräsalaatin lisäksi pinjansiemeniä, tomaattia, kurkkua, kanaa, halloumia, avokadoa, persiljaa ja punasipulia. Kanan, halloumin ja sipulin käytin pannulla, salaattiin saa meinaan ihanaa ruokaisuutta, kun lisää siihen jotkut ainekset lämpiminä. 

Oikean nurkan setti on miehen ja mun tiimwörkin tulos; ihanaa uunissa pitkään haudutettua currykanaa ja lisänä vihreä salaatti, johon pilkoin lisäksi chilikermajuustoa. Mies pyöräytti tähän vielä kätevänä nopean tzatzikin kastikkeeksi. Oi nam!

Sit jos ihmetyttää, et miks listaan näitä aineksia tänne, niin oon kekannut sen, että blogihan toimii loistavana ruokalajipäiviksenä. Täältä voi aina tarkistaa milloin on syöty mitäkin ja etsiä vanhoja suosikkeja, jos ei muista jonkun reseptiä tms. Olispa taas viikonloppu!

Herkutellaan salaateilla

Hai! Tää blogi on näköjään muuttumassa keskinkertaiseks ruokablogiks pikkuhiljaa, koska arvatkaa mitä, mulla on teille taas pari ruokakuvaa. Viikkarina heitin kasaan leipäjuustolla, grillipossulla, kapriksilla ja vihreillä ryyditetyn salaatin, joka meinas mennä plörtsyks jo alkutekijöissään. Mies hoiti ostokset ja se oli sitten yks niitä päiviä, kun mikään ei onnistu. Suunnitellun kokonaisen broiskun sijaan vakuumirasiasta löytykin pari isoa ribsiä, jossa ei sinänsä oo mitään vikaa, paitsi sitä itse lihaa niissä ei sit juuri oo nimeksikään. 

Mä passitin hyvänä vaimokkeena miehen hermolevolle makkariin kuulokkeiden ja hyvän musan pariin ja perkasin ribseistä lihan salaattiin parhaani mukaan. Salaatista tuli ihan hyvää, tosin se broisku olis sopinut maultaan paremmin leipäjuuston kanssa, mut ainahan ei voi voittaa. 

Olin tainnut tässä joku päivä nähdä jotain mozza-juttuja jossain blogissa ja iltapäivällä päätin duunissa kipaista kaupan kautta hakemassa tarpeet mozzarella-tomaattisalaattiin. Tää on yks mun all time faveista, toimii aina ja (melkein) kaiken kanssa. Mozzan pehmeä maku sopii täydellisesti yhteen tomaatin raikkauden ja basilikan mausteisuuden kanssa. Loraus oliiviöljyä päälle ja rouhaisu pipparskaa ja sit vaan nautitaan!

I love food

Kyllä sitä pitää kipeänkin syödä. Viime viikolla meidän huushollissa tarjoiltiin muun muassa seuraavissa kuvissa näkyviä herkkupöperöitä. Mä väänsin viikko sit keskiviikkona vikoilla voimillani ennen kuumeilua noi ylemmän kuvan viherpippuri-Koskenlaskijalla täytetyt jauhelihatyynyt ja viekkuun porkkana-lanttumuusia voilla ja persiljalla. Voin kertoo, että oli aika himputin hyvää! Oon katkera vaan siitä, että unohdin heittää ton muusikeon päälle persiljatupon ennen kuvan ottamista. Neurootikon elämä on joskus rankkaa.

Mies ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, tai mua siis, ja kyhäsi viikonloppuna kasaan ihanaa mukamas-pastaa porkkanasta ja kesäkurpitsasta siivuttamalla ja kuorrutti komeuden suussa sulavalla bolognese-kastikkeella ja kunnon parmesanjuustolla. Tämä myös vei kielen mennessään! 

Jälkkäripuolella mentiin kevyellä ja simppelillä, eli omenasiivuilla, jotka paistoin kevyesti kookosöljyssä. Päälle ripottelin makua antamaan kanelia ja hunajaa. Oli muuten niin herkullista. Kookosöljy vei omenista kaiken kirpeyden pois ja mausta tuli kanelin ja hunajan kanssa ihanan pehmeä ja täyteläinen. 

Onneks tosiaan söin just, mutten saattais vatsa vähän kurnaista, kun näitä fotoja kattelee!