Hai! Tää blogi on näköjään muuttumassa keskinkertaiseks ruokablogiks pikkuhiljaa, koska arvatkaa mitä, mulla on teille taas pari ruokakuvaa. Viikkarina heitin kasaan leipäjuustolla, grillipossulla, kapriksilla ja vihreillä ryyditetyn salaatin, joka meinas mennä plörtsyks jo alkutekijöissään. Mies hoiti ostokset ja se oli sitten yks niitä päiviä, kun mikään ei onnistu. Suunnitellun kokonaisen broiskun sijaan vakuumirasiasta löytykin pari isoa ribsiä, jossa ei sinänsä oo mitään vikaa, paitsi sitä itse lihaa niissä ei sit juuri oo nimeksikään.
Mä passitin hyvänä vaimokkeena miehen hermolevolle makkariin kuulokkeiden ja hyvän musan pariin ja perkasin ribseistä lihan salaattiin parhaani mukaan. Salaatista tuli ihan hyvää, tosin se broisku olis sopinut maultaan paremmin leipäjuuston kanssa, mut ainahan ei voi voittaa.
Olin tainnut tässä joku päivä nähdä jotain mozza-juttuja jossain blogissa ja iltapäivällä päätin duunissa kipaista kaupan kautta hakemassa tarpeet mozzarella-tomaattisalaattiin. Tää on yks mun all time faveista, toimii aina ja (melkein) kaiken kanssa. Mozzan pehmeä maku sopii täydellisesti yhteen tomaatin raikkauden ja basilikan mausteisuuden kanssa. Loraus oliiviöljyä päälle ja rouhaisu pipparskaa ja sit vaan nautitaan!
Kyllä sitä pitää kipeänkin syödä. Viime viikolla meidän huushollissa tarjoiltiin muun muassa seuraavissa kuvissa näkyviä herkkupöperöitä. Mä väänsin viikko sit keskiviikkona vikoilla voimillani ennen kuumeilua noi ylemmän kuvan viherpippuri-Koskenlaskijalla täytetyt jauhelihatyynyt ja viekkuun porkkana-lanttumuusia voilla ja persiljalla. Voin kertoo, että oli aika himputin hyvää! Oon katkera vaan siitä, että unohdin heittää ton muusikeon päälle persiljatupon ennen kuvan ottamista. Neurootikon elämä on joskus rankkaa.
Mies ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, tai mua siis, ja kyhäsi viikonloppuna kasaan ihanaa mukamas-pastaa porkkanasta ja kesäkurpitsasta siivuttamalla ja kuorrutti komeuden suussa sulavalla bolognese-kastikkeella ja kunnon parmesanjuustolla. Tämä myös vei kielen mennessään!
Jälkkäripuolella mentiin kevyellä ja simppelillä, eli omenasiivuilla, jotka paistoin kevyesti kookosöljyssä. Päälle ripottelin makua antamaan kanelia ja hunajaa. Oli muuten niin herkullista. Kookosöljy vei omenista kaiken kirpeyden pois ja mausta tuli kanelin ja hunajan kanssa ihanan pehmeä ja täyteläinen.
Onneks tosiaan söin just, mutten saattais vatsa vähän kurnaista, kun näitä fotoja kattelee!
