lauantai 25. helmikuuta 2012

Welcome back!

Hellurei ja hellät tunteet! Riding the rainbow on taas back in business, kuten tavataan sanoa. Ei tosin samalla konseptilla, kuin aiemmin, nyt fokus tulee olemaan (luullakseni) ainoastaan ruoassa.

Meillä kokkaan minä, mies (nykyään muuten avio-sellainen) vastaa pyykkäyksestä ja siivoamisesta, kauppareissut ovat yhteistä askaretta. Mun tapani kokata on vähän suurpiirteinen, nappaan jostain idean tai reseptin, ja sovellan sitä sitten ihan mieleni mukaan, tai kaappien tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Tai sitten vaan keksin jotain omasta päästäni. Siksi avasin bloginkin uudelleen, pakkohan näitä pöperöitä on jonnekin laittaa ylös, koska muuten se kauppalistan tekeminen on joka saamarin kerta yhtä rasittavaa, kun ei ikinä muista, että mitä se viime kuun herkkuruoka taas olikaan. Niin, tekisin sitä nyt uudelleen, kun vain muistaisin mitä se oli...

Blogi siis avataan meidän perheen ruokapäiväkirjaksi, varhaisdementian vuoksi. Kommentoida saa edelleen, mikäli ruokajutut kiinnostaa, ja saatan mä tänne välillä muutakin sauhuta, jos siltä tuntuu. Ei koskaan saa sanoa ei koskaan.

Upea aasinsilta tässä siis eilisen ruokaan, joka oli todella NAM. Kuvat ei sitten niinkään... Saavu jo luoksemme, oi valoisa kevät!



Kaikki lähti eilen taas siitä, että mä en keksinyt mitään ruokaa meille ja piti lähteä kiireellä kauppaan. Pienen kiukuttelun jälkeen sain tiristettyä mieleni perukoilta idean kanasta ja kasviksista, ja mozza-tomskusalaattia teki muuten vaan mieli. Siis tuumasta toimeen!

Pellille leivinpapru, jonka päälle pilkoin pieneksi yhdeen kesäkurpitsan, parsakaalin, 3 sipulia, 200 g narskujuustoa ja purkin sipulitäytteisiä oliiveja. Päälle loristelin reilusti oliiviöljyä ja maustoin sotkun pippurilla ja basilikalla. Kanafileet (1,2 kg) käärin iki-ihanaan pekoniin, yksi file per yksi peksu. Nämä uunivuokaan ja uuniin (200 C) kimpassa kasvispellin kanssa. Pirikello ei kilahtanut, joten kerkesivät muhia uunissa kohtuu pitkään, ehkä kolmisen varttia? Heitin kellon lattialle kärtyissäni, koska kerkesin jo pelästyä, että vaivalla tehty ruoka oli pilalla. Ei onneksi ollut, mutta minuuteista se oli kiinni. Jännitystä porvarin elämään!

Uuniajalla pilkoin viitisen tomaattia pieneksi ja revin kaksi mozzarellakönttiä paloiksi sekaan. Tuoretta ja kuivattua basilikaa makua tuomaan, ja loraus oliiviöljyä ja pippuria viimeistelemään raikkauden. Maailman helpoin kastike syntyi Partaäijästä ja puolesta purkista valmissalsaa, siis sitä, mihin kastetaan nachoja. Loistosoosi kanalle, toimii joka kerta!

Nautimme koko komeuden hyvän punkun kanssa, minkä jälkeen alkoi leffailta. Mun nauttima ruoka ja pari punkkulasillista johti siihen, että näin leffasta ekat kymmenen minuuttia ja nukahdin sitten miehen syliin. Kyllä mua olis kymmenen vuotta sit naurattanut, jos olisin tiennyt, miten perjantai-iltani nykyään vietän. Haha! ♥

Ei kommentteja: