Moi te kaikki vanhat lukijani, jotka ette jostain kumman syystä ole poistaneet tätä tekelettäni listoiltanne. Avasin juuri uuden blogin, jonne alan taas päivittelemään juttuja vanhaan malliin. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi sinnekin!
KLIKKLIK!
♥ Taru
perjantai 9. marraskuuta 2012
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Herkullinen kanapata
Eilen mentiin taas säveltämällä, kokeilin päästäni keksimää kanapataa. Aineksina reilu kilo kanaa, rasia kirsikkatomaatteja, muutama porkkana, 4 pottua, 3 punasipulia, isoja kapriksia ja kaksi paprikaa.
Pilkoin kaikki ainekset suureen valurautaiseen uunipataan ja lisäsin päälle keittämäni kanaliemiveden (n. 5 dl) ja muutamia laakerinlehtiä ja kokonaisia mustapippureita. Sitten pata sai muhia reilut pari tuntia uunissa ensin vajaassa kahdessasadassa asteessa, mutta lopuksi kuumemmassa, koska väsyneet ja kärsimättömät ruokailijat pelästyivät, että pata ei valmistukaan saman illan aikana. Oli superhyvää, tätä tehdään uudelleenkin!
Pilkoin kaikki ainekset suureen valurautaiseen uunipataan ja lisäsin päälle keittämäni kanaliemiveden (n. 5 dl) ja muutamia laakerinlehtiä ja kokonaisia mustapippureita. Sitten pata sai muhia reilut pari tuntia uunissa ensin vajaassa kahdessasadassa asteessa, mutta lopuksi kuumemmassa, koska väsyneet ja kärsimättömät ruokailijat pelästyivät, että pata ei valmistukaan saman illan aikana. Oli superhyvää, tätä tehdään uudelleenkin!
lauantai 25. helmikuuta 2012
Welcome back!
Hellurei ja hellät tunteet! Riding the rainbow on taas back in business, kuten tavataan sanoa. Ei tosin samalla konseptilla, kuin aiemmin, nyt fokus tulee olemaan (luullakseni) ainoastaan ruoassa.
Meillä kokkaan minä, mies (nykyään muuten avio-sellainen) vastaa pyykkäyksestä ja siivoamisesta, kauppareissut ovat yhteistä askaretta. Mun tapani kokata on vähän suurpiirteinen, nappaan jostain idean tai reseptin, ja sovellan sitä sitten ihan mieleni mukaan, tai kaappien tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Tai sitten vaan keksin jotain omasta päästäni. Siksi avasin bloginkin uudelleen, pakkohan näitä pöperöitä on jonnekin laittaa ylös, koska muuten se kauppalistan tekeminen on joka saamarin kerta yhtä rasittavaa, kun ei ikinä muista, että mitä se viime kuun herkkuruoka taas olikaan. Niin, tekisin sitä nyt uudelleen, kun vain muistaisin mitä se oli...
Blogi siis avataan meidän perheen ruokapäiväkirjaksi, varhaisdementian vuoksi. Kommentoida saa edelleen, mikäli ruokajutut kiinnostaa, ja saatan mä tänne välillä muutakin sauhuta, jos siltä tuntuu. Ei koskaan saa sanoa ei koskaan.
Upea aasinsilta tässä siis eilisen ruokaan, joka oli todella NAM. Kuvat ei sitten niinkään... Saavu jo luoksemme, oi valoisa kevät!
Kaikki lähti eilen taas siitä, että mä en keksinyt mitään ruokaa meille ja piti lähteä kiireellä kauppaan. Pienen kiukuttelun jälkeen sain tiristettyä mieleni perukoilta idean kanasta ja kasviksista, ja mozza-tomskusalaattia teki muuten vaan mieli. Siis tuumasta toimeen!
Pellille leivinpapru, jonka päälle pilkoin pieneksi yhdeen kesäkurpitsan, parsakaalin, 3 sipulia, 200 g narskujuustoa ja purkin sipulitäytteisiä oliiveja. Päälle loristelin reilusti oliiviöljyä ja maustoin sotkun pippurilla ja basilikalla. Kanafileet (1,2 kg) käärin iki-ihanaan pekoniin, yksi file per yksi peksu. Nämä uunivuokaan ja uuniin (200 C) kimpassa kasvispellin kanssa. Pirikello ei kilahtanut, joten kerkesivät muhia uunissa kohtuu pitkään, ehkä kolmisen varttia? Heitin kellon lattialle kärtyissäni, koska kerkesin jo pelästyä, että vaivalla tehty ruoka oli pilalla. Ei onneksi ollut, mutta minuuteista se oli kiinni. Jännitystä porvarin elämään!
Uuniajalla pilkoin viitisen tomaattia pieneksi ja revin kaksi mozzarellakönttiä paloiksi sekaan. Tuoretta ja kuivattua basilikaa makua tuomaan, ja loraus oliiviöljyä ja pippuria viimeistelemään raikkauden. Maailman helpoin kastike syntyi Partaäijästä ja puolesta purkista valmissalsaa, siis sitä, mihin kastetaan nachoja. Loistosoosi kanalle, toimii joka kerta!
Nautimme koko komeuden hyvän punkun kanssa, minkä jälkeen alkoi leffailta. Mun nauttima ruoka ja pari punkkulasillista johti siihen, että näin leffasta ekat kymmenen minuuttia ja nukahdin sitten miehen syliin. Kyllä mua olis kymmenen vuotta sit naurattanut, jos olisin tiennyt, miten perjantai-iltani nykyään vietän. Haha! ♥
Meillä kokkaan minä, mies (nykyään muuten avio-sellainen) vastaa pyykkäyksestä ja siivoamisesta, kauppareissut ovat yhteistä askaretta. Mun tapani kokata on vähän suurpiirteinen, nappaan jostain idean tai reseptin, ja sovellan sitä sitten ihan mieleni mukaan, tai kaappien tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Tai sitten vaan keksin jotain omasta päästäni. Siksi avasin bloginkin uudelleen, pakkohan näitä pöperöitä on jonnekin laittaa ylös, koska muuten se kauppalistan tekeminen on joka saamarin kerta yhtä rasittavaa, kun ei ikinä muista, että mitä se viime kuun herkkuruoka taas olikaan. Niin, tekisin sitä nyt uudelleen, kun vain muistaisin mitä se oli...
Blogi siis avataan meidän perheen ruokapäiväkirjaksi, varhaisdementian vuoksi. Kommentoida saa edelleen, mikäli ruokajutut kiinnostaa, ja saatan mä tänne välillä muutakin sauhuta, jos siltä tuntuu. Ei koskaan saa sanoa ei koskaan.
Upea aasinsilta tässä siis eilisen ruokaan, joka oli todella NAM. Kuvat ei sitten niinkään... Saavu jo luoksemme, oi valoisa kevät!
Kaikki lähti eilen taas siitä, että mä en keksinyt mitään ruokaa meille ja piti lähteä kiireellä kauppaan. Pienen kiukuttelun jälkeen sain tiristettyä mieleni perukoilta idean kanasta ja kasviksista, ja mozza-tomskusalaattia teki muuten vaan mieli. Siis tuumasta toimeen!
Pellille leivinpapru, jonka päälle pilkoin pieneksi yhdeen kesäkurpitsan, parsakaalin, 3 sipulia, 200 g narskujuustoa ja purkin sipulitäytteisiä oliiveja. Päälle loristelin reilusti oliiviöljyä ja maustoin sotkun pippurilla ja basilikalla. Kanafileet (1,2 kg) käärin iki-ihanaan pekoniin, yksi file per yksi peksu. Nämä uunivuokaan ja uuniin (200 C) kimpassa kasvispellin kanssa. Pirikello ei kilahtanut, joten kerkesivät muhia uunissa kohtuu pitkään, ehkä kolmisen varttia? Heitin kellon lattialle kärtyissäni, koska kerkesin jo pelästyä, että vaivalla tehty ruoka oli pilalla. Ei onneksi ollut, mutta minuuteista se oli kiinni. Jännitystä porvarin elämään!
Uuniajalla pilkoin viitisen tomaattia pieneksi ja revin kaksi mozzarellakönttiä paloiksi sekaan. Tuoretta ja kuivattua basilikaa makua tuomaan, ja loraus oliiviöljyä ja pippuria viimeistelemään raikkauden. Maailman helpoin kastike syntyi Partaäijästä ja puolesta purkista valmissalsaa, siis sitä, mihin kastetaan nachoja. Loistosoosi kanalle, toimii joka kerta!
Nautimme koko komeuden hyvän punkun kanssa, minkä jälkeen alkoi leffailta. Mun nauttima ruoka ja pari punkkulasillista johti siihen, että näin leffasta ekat kymmenen minuuttia ja nukahdin sitten miehen syliin. Kyllä mua olis kymmenen vuotta sit naurattanut, jos olisin tiennyt, miten perjantai-iltani nykyään vietän. Haha! ♥
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Syöminen on kivaa!
Moikka! Taas näitä iänikuisia ruokajuttuja kuvineen... Mutkun musta ne on vaan niin kivoja! Kesällä on parasta se, kun saa tuoreita - tosin hemmetin kalliita - marjoja, niin paljon kun jaksaa syödä. Ostin Prisman tuoretorilta siis kotimaista manskua ja hollantilaista pensasmustikkia, jotka nautin eri kerroilla kera kermavaahdon ja cashewpähkinöiden, viinirypäleiden sekä kookosmaidon.
Viime viikolla piti taas keksiä iltaruokapöytään jotain suht helppoa, joten napattiin kaupasta mukaan broiskua, jonka marinoin kevyesti maustetussa oliiviöljyssä ja nakkasin uuniin vihannesten kanssa. Mukana neljä pottua, kolmisen punasipulia ja kesäkurppanaa, nämä marinoin myös samassa liemessä, kuin linnun. Hyvää oli, mutta tartteeko sitä nyt tässä erikseen enää sanoa... Raastoin miehelle vielä kesistä ja porkkanaa lautasen reunalle piristämään annosta.
Ja joukon vimppana aamupalaa sunnuntailta, pari paistettua kanista, pari slaissia halloumia ja tomskua vähän raikkautta tuomassa. Pikku pekonisuu jäi kaipaamaan ainoastaan sitä itseään näiden kaveriksi, muutoin annos upposi mainiosti. Viime kauppakäynnillä pekonin ostamisesta oli puhe, mutta sillä ei ennenkään ole pitkälle pötkitty.
Huomenna tiistaina suuntana on ihana kesähuvilamme, joten en varmaan postaile "livenä" hetkeen, mutta jotain pientä kyllä energiatohinoissani tänne ajastin. Ihanaa, luvassa veneilyä, (kuulemma) hellettä, rauhallista oleilua, auringonottoa kiirettömästi ekan kerran tänä kesänä, ja niin paljon kaikkea muutakin mukavaa! Viiden viikon kesäloma, here I come! ♥
Huomenna tiistaina suuntana on ihana kesähuvilamme, joten en varmaan postaile "livenä" hetkeen, mutta jotain pientä kyllä energiatohinoissani tänne ajastin. Ihanaa, luvassa veneilyä, (kuulemma) hellettä, rauhallista oleilua, auringonottoa kiirettömästi ekan kerran tänä kesänä, ja niin paljon kaikkea muutakin mukavaa! Viiden viikon kesäloma, here I come! ♥
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Greek salad
Iki-ihana kesäsuosikki salaattipuolella on kreikkalainen salaatti, jota ei jostain syystä ollut tullut tehtyä tosi pitkään aikaan. Epäilen syyksi viime kesän Kreetan reissua, jonka jälkeen pimahdimme hetkeksi kreikkalaisen keittiön antimiin...
Vaikka kaikki sen jo tietävätkin, kerrataan muistin virkistämiseksi: tarvitset siis salaattia, (halutessasi kurkkua), tomaattia, fetaa, punasipulia, mustia oliiveja ja mausteeksi mustapippuria. Sitten paloiksi vaan, niin että veitsi viuhuu ja hyvä kun salaatti kerkeää lautasta edes koskettaa, ennen katoamistaan parempiin suihin! Loistolisuke grilliherkkujen kaveriksi muuten.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Uunilätty kesäkurpitsasta
Koklasin viime perjantaina uutta lisuketta keittiön puolella, inspiksen hain kiireessä Karppaus.fi-sivuston resepteistä. Homma oli kaikessa helppoudessaan niinkin yksinkertainen, kuin: raasta kaksi kesäkurpitsaa silpuksi raastimella, lisää haluamasi määrä juustoraastetta, sekä kolme munaa ja mausta makusi mukaan.
Mä heitin juustoraastetta mukaan aika reilusti, jotta massan saisi levittymään nätisti pellille. Kurppana kun tuppaa olemaan aika vetistä... Sitten vaan pellillä lepäävä lätty uuniin, puolisen tuntia 200 asteessa riittänee, tai sitten voi tarkkailla pinnan väriä halutessaan. Lätty oli loistolisä uunikanalle ja salsa-jugurttikastikkeelle.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Mmm, pie...
Käytin koko eilisen illan nyhräämällä korutilauksia ja havahduin joskus puol kasin maissa siihen, että tarttis tehrä varmaan jotain ruokaa, ennen kuin nälkäinen mies saapuu kotiin greeniltä. Kotoota löytyy nykyään aina tietyt perusainekset, joista saa nälkähätätilanteessa loihdittua herkullista apua masun kurnintaan, joten eikun hommiin!
Seurailin löyhästi tätä reseptiä, joskin laitoin tällä kertaa taikinaan n. 200 g juustoraastetta, vaihdoin peksut salamiin ja länttäsin mukaan aurinkokuivatun tomskun sijaan ihan normaaleja punaposkia. Uunivuoan vuorasin voitelun jälkeen pellavansiemenillä ja lisäsin niitä ja auringonkukansiemeniä itse piiraaseenkin. Tuplasin reseptin ja paistoin pierakan pikkuvuoan sijaan sellaisessa laakeassa, pyöreässä piirakkavuoassa ja voi pojat, että siitä tuli nannaa!
Ennen ajattelin aina, että jonkin ns. erikoisemman ruokavalion noudattaminen olis jotenkin kauhean vaikeeta, mutta kissanpaskat, sehän on helppoa kuin heinänteko! Tästäkään piirakasta ei todellakaan huomannut, että siinä ei ole käytetty tavallisia jauhoja, päinvastoin, se oli jopa herkumpaa kaikessa ilmavuudessaan, kuin normi vehnäjauhoon tehty pie. Pohjahan tehdään tässä tosiaan mantelijauhoon.
Voin täydestä sydämestäni suositella muitakin Monkeyfoodin näpsäköitä reseptejä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka suosivat vähähiilarista tai viljatonta ruokavaliota. Jos käyttäisin teksteissäni hymiöitä, lisäisin tähän loppuun ihan varmasti yhden sellaisen tosi leveästi hymyilevän yksilön!
Seurailin löyhästi tätä reseptiä, joskin laitoin tällä kertaa taikinaan n. 200 g juustoraastetta, vaihdoin peksut salamiin ja länttäsin mukaan aurinkokuivatun tomskun sijaan ihan normaaleja punaposkia. Uunivuoan vuorasin voitelun jälkeen pellavansiemenillä ja lisäsin niitä ja auringonkukansiemeniä itse piiraaseenkin. Tuplasin reseptin ja paistoin pierakan pikkuvuoan sijaan sellaisessa laakeassa, pyöreässä piirakkavuoassa ja voi pojat, että siitä tuli nannaa!
Ennen ajattelin aina, että jonkin ns. erikoisemman ruokavalion noudattaminen olis jotenkin kauhean vaikeeta, mutta kissanpaskat, sehän on helppoa kuin heinänteko! Tästäkään piirakasta ei todellakaan huomannut, että siinä ei ole käytetty tavallisia jauhoja, päinvastoin, se oli jopa herkumpaa kaikessa ilmavuudessaan, kuin normi vehnäjauhoon tehty pie. Pohjahan tehdään tässä tosiaan mantelijauhoon.
Voin täydestä sydämestäni suositella muitakin Monkeyfoodin näpsäköitä reseptejä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka suosivat vähähiilarista tai viljatonta ruokavaliota. Jos käyttäisin teksteissäni hymiöitä, lisäisin tähän loppuun ihan varmasti yhden sellaisen tosi leveästi hymyilevän yksilön!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)